Event Hot Relaxed Wine

Viini ja Ruoka -tapahtuman tunnelmia ja titteleitä

Miten noin niinku omasta mielestä meni? Odotusten mukaisesti; viiniä lasissa ja hyvässä hiprakassa! Tsekkaa Viini ja Ruoka -tapahtuman tunnelmat sekä messuosastoille jaetut tittelit.

Vilahtipa viikko viinillisissä tunnelmissa! Harvemmin sitä tulee viikossa, tai itse asiassa puolessa, reippaat 30 eri viiniä maisteltua. Paino sanalla maisteltua. Nyt vaan sattui monta viinipainoitteista tilaisuutta yhteen nippuun. Merkittävimpänä tietysti Helsingin Messukeskuksessa järjestetty Viini ja Ruoka -tapahtuma, josta ajattelin kirjata vielä hieman tunnelmia ylös. Koska Viini ja Ruoka tulee taas! Ensi vuonna. Uskoisin.

Vaikka Viini ja Ruoka -messuilla oli esillä myös kaikenlaista ruokaan liittyvää, niin päätin keskittyä ensisijaisesti viinipuolen tarjontaan. Fiksu päätös. Viisi tuntia vilahti. Monta hyvää juttua jäi kokematta. Ja maistamatta.

Täytyy myöntää, että somen kuvallista tarjontaa oman torstaisen messukäyntini jälkeen selatessa iski messukateus. Enkö ole kolmessa vuodessa oppinut vielä mitään? Olen, mutta en tarpeeksi. Jo ennalta tiesin, että ilman minkäänlaista suunnitelmaa homma menee haahuiluksi. Haahuiluksi se meni suunnitelman kanssakin. Näköjään.

Olin listannut ennalta kymmenkunta viiniä, joita ainakin halusin maistaa. Kahdeksan kymmenestä jäi maistamatta. Se tietysti jäi jälkikäteen harmittamaan. Koska mission NOT completed. Toisaalta nautin kyllä suunnattomasti haahuilusta hyvässä seurassa, ja aloinkin miettiä, että ehkä strategiani oli kuitenkin väärä.

Josko sitä ensi vuonna menisikin vain haahuilemaan ja vastaanottamaan sen, mitä eteen tulee?

Toistan ehkä itseäni todetessani, että kuplajuomalla on aina hyvä aloittaa. Mikä tahansa tapahtuma, tilaisuus, dinneri, partyt ja nautinnollisemmat aamut. Näin tein. Tälläkin kertaa. Pikaisen ruokapuolen tsekkauksen jälkeen suunnaksi HBO Nordic Samppanjabaari ja neljän kuohujuoman tasting. Ei mitään maata mullistavaa, mutta tastingin myötä aloin päästä mukavasti tapahtuman tunnelmaan.

Ja siitähän se haahuilu neljän kuohulasin jälkeen alkoi! Tarkoitus oli siirtyä tastingin jälkeen viereiselle osastolle seuraamaan Rypäleenpoljennan SM-kisoja. Ne kisat olivat ja menivät. Ilman emäntä. Joskin olin melko varma, että Madventuresin pojat korjaisivat rypälemehut kotiin. Näin kävi, mutta hauska tapahtuma meni sivu suun.

Rypäleenpoljennan sijaan löysin itseni jo aiemmilta vuosilta tutunnäköiseltä Servaalin osastolta nauttimassa, mitäs muuta kuin lisää samppanjaa! Vaikka tämän artikkelin kuvitus on pullopainotteinen, niin en ajatellut varsinaisesti tarjota viinivinkkejä (niitä löytyy tarvittaessa enJOYN facesta ja instasta). Mutta tämä Paul Goergin Vuoden viiniksi 2017 valittu samppanja ansaitsee kyllä maininnan. Ja suosituksen.

Viinien sijaan ajattelin keskittyä messuosastoihin, joista tosin niistäkin valitettavan moni meni aivan ohi. Syystä, että tapanani on jumittua kivoihin paikkoihin mukavien ihmisten pariin. Ja hups vaan, valomerkki! Juuri kun aloin päästä vauhtiin! Se siitä sitten.

Servaalin osaston rankkasin tälläkin kertaa messujen parhaimmaksi. Koska huumoria ja hyötyä tummiin seinäkkeisiin kirjattujen viinivinkkien muodossa sekä esteettisesti tyylikäs kokonaisuus teemaan sopivine kalusteineen kaikkineen. Henkilökuntakin oli luonnollisesti asiantuntevaa, mutta myös ihanan energistä ja iloista. Ainakin näin ensimmäisenä messupäivänä.

The Juttu oli olohuonemainen tunnelma; mahdollisuus istahtaa ja oikeasti pysähtyä nauttimaan lasillisesta tai ruoka-annoksesta rennossa, mutta tyylikkäässä ympäristössä.

Tähän suuntaan toivoisin itse viini- ja ruokatapahtumien kehittyvän. Kuinka tylsää onkaan toljottaa tiskin takana, monesti vielä ilman minkäänlaista lasin tai pyllyn laskualustaa, ja yrittää kurkottautua varsin meluisassa ympäristössä kuulemaan, mitä edustajilla on tuotteistaan kerrottavana.

Toki itsekin aikanaan messuosastoja suunnitelleena tiedän, ettei kaikki ole aina niin yksinkertaista. Mutta jos joku on sen tehnyt, niin muutkin siihen pystyvät. Tarvitaan vaan halua. Ja kompromisseja.

Ottakaahan Servaalista muut mallia, jotta tapahtumia voidaan viedä yleisöystävällisempään suuntaan!

Toinen osasto, johon jumituin, ja jossa taisin suurimman osan messuajasta viettää oli Viinilinna. Siis kirjaimellisesti viiniLINNA.

Viinilinna oli edustettuna peräti kolmella eri osastolla. Pääosaston lisäksi erillisellä Zensan osastolla, jossa helposti nautittavien Zensa -luomuviinien ohella sai maistaa Italiassa tuotettuja The Wanted Zin -zinfandeleja. Sekä La Selvan osastolla, jossa toscanalaisten viinien ohella oli esillä La Selvan ruokatuotteita.

La Selvan luomupunkku muuten yllätti emännän! Positiivisesti. Kannattaa testata tämäkin. Jos eteen osuu. Ja jos ei osu, niin Alkosta löytyy.

Viinilinnan panoksen rankkasin messujen hauskimmaksi. Viinilinnassa viettämäni ajan perusteella sille lienee syytä ojentaa myös ansiomerkki messujen viihtyisimmästä osastosta.

Viinilinna oli tietysti jo esteettisesti hauska, mutta vieläkin hauskemman siitä teki majesteetillinen tuoli, jossa oli mahdollisuus vetää kirkkaanpunainen, kuninkaallinen viitta niskaan, painaa eittämättä arvokas kruunu kutreille ja istahtaa  kuvauttamaan itsensä viinikuninkaana/-kuningattarena. Mikä hassunhauska messumuisto!

Kaikkien loistavien viinien, esteettisyyden ja toiminnallisuuden ohella itselleni parasta messutarjontaa ovat ihmiset.

Oli täysin Viinilinnan iloisten ihmisten ansiota, että viihdyin heidän osastoillaan niin pitkään. Ja missasin siinä samassa monta muuta. Hyvä veto viinilinnalaisilta! 😉

Viikon Viinin osasto saa emännältä messujen Tutuin ja turvallisin -tittelin. Norex Selected Brandsillä ja heidän edustamillaan tuotteilla on ollut merkittävä rooli #matkaviinimaailmaan -projektissani, mm. yhteistöiden, tapahtumien ja Pares Balta -viinitilavierailuni tiimoilta. Viikon viinit ja Norexin ihmiset ovat käyneet matkan varrella tutuiksi; ovat opettaneet itselleni viinimaailmasta eniten.

Osastolla tuli vierailtua useampaankin otteeseen. Ja tietysti ikuistettua emännän sydämessä erityisen paikan saaneet, Pares Baltan biodynaamisesti tuotetut viinit #viinirakkaus

Pares Baltaa ei tällä kertaa emännän lasista kuitenkaan löytynyt. Sillä halusin maistaa lähinnä uusia tuttavuuksia tästä, yhdestä tapahtuman laajimmasta messuvalikoimasta.

Lasiini päätyi enJOYn arvonta-artikkelissakin Viikon Viinin vinkkaama Küdaw Pacifico Sauvignon Blanc, joka tarjoili huomattavasti enemmän kuin osasin odottaa. Ihanan raikas valkkari, jota voin kyllä vilpittömästi suositella.

Toinen Viikon Viinin osastolta mieleeni jäänyt uusi tuttavuus oli Lionel Osmin Cami Salié Jurançon. Omassa suussani voimakkaan vaniljaisena viipyillyt jurankolainen on mielenkiintoinen ja persoonallinen viini. Ei ainakaan itselleni ole aiemmin vastaavaa vastaan tullut. Jännä! Viini. Ja maistelukokemus.

Näköjään päädyin nyt kuitenkin höpöttämään viineistä, vaikka fokuksen piti olla osastoissa.

Viikon Viinin osasto edusti perinteisempää näytteilleasettelua. Vaikka tuotteita oli paljon, niin olivat ne esillä selkeästi ja kivan väljästi valkoisia pintoja vasten. Plussaa erityisesti valokuvauksen kannalta riittävästä valosta, joka helpottaa myös keski-ikäisen etikettien tavaamista.

Viimeiseksi vielä Viiniposti, jonka pyörestä, pystybaarimaisesta otteesta tykkäsin myös.

Nyt ei kykene enää muistamaan, että oliko tiskin ympärillä myös jakkarat (todennäköisesti oli…)… Muistan lähinnä notkuneeni rennosti tiskiä vasten Viinilehden Vuoden punaviiniksi ehdolla olevaa Tommasi Viticoltorin Crearoa siemaillen.

Tämä oli muuten se toinen ennalta laatimallani 10 viinin maistelulistalla mukana olleista viineistä, joka ihan oikeasti tuli maistettua. Se toinen oli jo aiemmin mainitsemani Küdaw Pacificon valkkari.

Viinipostin osastolle menee messujen Parhaat päättäjäiset -titteli.

Jos samppanjalla on aina hyvä aloittaa, niin siihen on myös hyvä lopettaa.

Viinipostin tiskiltä löytyi eräs lempiskumppani, nimittäin Charles Heidsieckin Brut Reserve. Valomerkin jälkeen ei valitettavasti #socharlesia enää herunut, mutta Duval-Leroyn eleganttia ja kuplivaa naisenergiaa pursuavaa Femmeä vielä vielä lasillinen irtosi.

Se oli emännän osalta siinä, Viini ja Ruoka 2017. Ei muuta kuin antoisan päivän päätteeksi toppatakkia niskaan ja syksyn ensimmäisessä lumimyrskyssä kotia kohti; ei humalassa, vaan hyvässä hiprakassa. Kuten joku messutiskin takaa sanomisiani fiksusti korjasi.

Emäntä kiittää ja kuittaa monta kokemusta, uutta tuttavuutta ja muistoa rikkaampana. Ja matkustaa kohti uusia viiniseikkailuja! Koska enJOY!


Viini ja Ruoka -tittelit 2017 @paleokeittio

  • KAIKISTA PARAS – Servaali
  • HAUSKIN JA VIIHTYISIN – Viinilinna
  • TUTUIN JA TURVALLISIN – Viikon Viini
  • MESSUJEN PARAS PÄÄTÖS – Viiniposti
Yhteistyössä Messukeskus.

0 comments on “Viini ja Ruoka -tapahtuman tunnelmia ja titteleitä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: